Aion myydä suurimman osan huonekaluistani netissä, mutta sohvaa ja keittiön pöytääni en myy vaan otan mukaani punaiseen tupaan. Keittiön pöytä on lähes 60 vuotta vanha, pappani on ostanut sen ensimmäisellä palkallaan, joten pöydän tunnearvo on rahassa mittaamaton. Eilen aamulla leivoin kinkkupiirakan, sillä Retku oli tulossa työkaverinsa kanssa työkaverin pakettiautolla hakemaan sohvaa ja pöytää ja tämä ihana mies oli kieltäytynyt ottamasta bensarahoja saati vaivanpalkkaa autonsa lainasta ja kantoavusta. Pitihän siinä nyt edes kahvit keittää ja tarjota kinkkupiirakkaa kun muuta korvausta mies ei huolinut.
Eilen illalla vietimme romanttista kynttiläillallista lattialla istuen. Retku tarjosi illallisen, pitsaa ja olutta, ja minä sytytin kynttilän. Kilistimme olutpulloja viimeisen illan kunniaksi. Vatsanpohjassa tuntui jännityksen ja uuden tilanteen aiheuttama kihelmöinti. Minä olen asunut jonkun kanssa viimeksi kuusi vuotta sitten ja Retku seitsemän vuotta sitten. Mitenhän siihen tottuu, että joku muukin sotkee paikkoja? Myöhemmin ystävämme tuli käymään ja ilta sujui rennoissa merkeissä jutellen muutosta ja oikeastaan kaikesta muustakin. Ystävä (koodinimeltään Blondi) lupasi tulla käymään meillä ja uhkaili olevansa yövieraanakin usein. Saas nähdä, pitääkö Blondi lupaustaan!
Viime yö oli viimeinen yhteinen yö kaupunkiasunnossani tai ainakin viimeinen yö vanhassa sängyssäni, sillä päivällä tuli sängyn ostaja, joka lopulta nappasi pienellä korvauksella mennessään myös eteisen kokovartalopeilin. Myös vanha työpöytäni meni kaupaksi tänään. Eilen joku kävi ostamassa parvekkeen pöydän ja huomenna joku toinen hakee parvekkeen penkin. Asunnossa on tällä hetkellä enää neljä tuolia, tv-taso, pieni olohuoneen pöytä ja pyykkiteline. Jokainen kirjoitettu kirjain kaikuu kolminkertaisena seinistä ja jokainen ääneen sanottu sana toistaa itsensä ja jää kimpoilemaan tyhjään tilaan. Kaapit ovat vielä täynnä rojua ja rompetta, ja niiden pitäisi mystisesti viikonlopun aikana siirtyä laatikoihin ja jätesäkkeihin. Menin nimittäin juuri lupaamaan puhelimessa Retkulle, että kaikki on pakattuna maanantaiaamuun mennessä! Aion nukkua jäljellä olevat yöt vieraspatjalla lattialla. Jännittävää olla retkellä omassa asunnossaan!
Maanantaiaamuna alkaa siis tavaroiden siirtely punaiseen tupaan ja laitoin itsekseni meille aikarajaksi keskiviikkoillan, jolloin kaikkien tavaroiden pitäisi olla vietynä pois. Asuntoon jää kuitenkin jonkin verran tavaraa, sillä vanhempani tulevat ensi viikonloppuna hakemaan kuorman, joka menee heille säilöön. Kun kaikki tavarat ovat oikeissa osoitteissa, aion ostaa pullon (noh, oikeastaan koko kolmen litran hanapakkauksen) lempparivalkkariani, nostaa jalat pöydälle ja ihmetellä maailman menoa punaisessa tuvassa. Yhden illan sallin itselleni istua paikallani, mutta sen jälkeen alkavat syystyöt, jotta punaisen tuvan piha saadaan talviteloille.
Tyhjät laatikot huutavat nimeäni, joten nyt jatkan pakkaamista, jotta urakka tulisi joskus valmiiksi. Seuraava tilannekatsaus takuuvarmojen muutossa tapahtuneiden kommellusten kera tuleekin sitten jo punaisesta tuvasta. Siellä muuten toimii netti pelkästään yhdessä huoneessa ja sielläkin vain silloin kun on pilvinen sää! Ja jos haluaa puhua puhelimeen ilman, että puhelu pätkii, kohisee ja katkeilee, se on mahdollista ainoastaan siinä samaisessa huoneessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti